Ota rohkeasti yhteyttä AV Musiciin! Katsotaan yhdessä, mistä sinun on tuottajana hyvä huolehtia ja sopia liittyen musiikin käyttöön. Voit olla yhteydessä suoraan Eveliinaan tai lähettää tuotantosi tiedot nettisivuilla olevan lomakkeen kautta.

Synkronointi tarkoittaa äänen liittämistä liikkuvaan kuvaan (musiikki liitetään toisen taiteenlajin teokseen), esimerkiksi musiikin liittäminen elokuvaan, draamasarjan tai viihdeohjelman jaksoon.

Av-tuotantojen yhteydessä voidaan joskus puhua tallentamisesta synonyymina synkronoinnille.

Cue Sheet on av-alan puhekieleen muotoutuneen ”Teosto-rapsan” virallinen ja myös kansainvälinen termi.

Cue sheet on kirjallinen dokumentti, johon listataan tiedot kaikesta esimerkiksi tv-ohjelmassa tai elokuvassa – käytetystä musiikista.

Musiikin käyttöön tarvittavien lupien ja oikeuksien hankkimisesta sekä cue sheet -dokumentin tekemisestä ja toimittamisesta tarvittaville tahoille (useimmiten sisällön esittäjä ja tekijänoikeusjärjestöt) on vastuussa av-sisällön tuottaja.

Cue sheetin tiedot tarvitaan, jotta tekijänoikeusjärjestöjen kuten Teoston keräämät musiikin esitysoikeuskorvaukset pystytään kohdistamaan musiikintekijöille oikein. Tietojen oikeellisuus on erityisen tärkeää, kun sisältö myydään ja jaetaan esitettäväksi ulkomaille.

Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kaikki sisällössä kuultava musiikki tulee raportoida cue sheetissä aina esiintyjän hyräilystä äänitemusiikkiin.

Cue sheet on hyvä toimittaa myös Ncb:lle vaikka tuotanto ei lisensoi musiikkia Ncb:n kautta.

Olethan huolellinen, että hankit kappaleen laillisesta lähteestä. Laillisia lähteitä on muun muassa iTunes, 7Digital, Bandcamp, Musa24 tai emusic.

YouTube, SoundCould ja Spotify eivät ole laillisia lähteitä ottaa musiikkia liitettäväksi av-teokseen.

Musiikin käyttölupa ja käytöstä maksettavat korvaukset riippuvat sisällön tuotantotyypistä, jakelutavoista ja missä maissa tuotantoa esitetään. Myös sillä onko kyseessä Suomalainen tuotantoyhtiö, onko teos pohjoismainen vai ei ja onko kappale äänitetty Suomessa, on merkitystä lisensoinnin kannalta.

Äänitteen, käyttöluvan voit hankkia käyttötavasta riippuen joko Gramexin verkkokaupasta tai suoraan levy-yhtiöltä.

Teoksen osalta voit hankkia luvan NCB:ltä, Teostolta tai suoraan kustantajalta.

Tuotantomusiikkia kutsutaan myös nimillä katalogimusiikki, kirjastomusiikki, Production Music tai Library Music.

Tuotantomusiikki on ammattikäyttöön tarkoitettua tunnus- tai taustamusiikkia, jota voidaan myydä mihin tahansa audio- tai av-tuotantoon. Tuotantomusiikkia käytetään esimerkiksi radio- ja tv-mainoksissa, tv-ohjelmissa, elokuvissa, yritysvideoissa ja verkkosivuilla. Tuotantomusiikkia kutsutaan myös nimillä katalogimusiikki, kirjastomusiikki, Production Music tai Library Music.

Sopimusta tehdessään musiikintekijä neuvottelee yrityksen kanssa käyttöehdot ja hinnan musiikkinsa käytölle. Teoston asiakas voi halutessaan rekisteröidä teoksensa tuotantomusiikiksi ja hallinnoida itse näiden nimettyjen teostensa tallennusoikeuksia. Teosto/NCB ei kerää eikä tilitä tuotantomusiikiksi rekisteröityjen teosten tallennus- tai kopiokorvauksia. Teosto sen sijaan tilittää esityskorvaukset tuotantomusiikista, joten myös tuotantomusiikiksi tarkoitettu ja rekisteröidyt teokset tulee raportoida Cue Sheetissä (otsikko: Sisällössä käytetyn musiikin tiedot: cue sheetit ja Spotgate).

Sinun ei tarvitse raportoida käyttämääsi äänitemusiikkia erikseen Gramexille, mikäli hankit luvan Gramexin verkkokaupasta. Mikäli, et kuitenkaan löydä etsimääsi äänitettä Gramexin verkkokaupasta tai käytät musiikkivideoita, tulee lupa hankkia Gramexilta erillisellä lomakkeella.

Voit pyytää lomaketta osoitteesta avinfo@gramex.fi.

Tuotannon ennakkosuunnittelussa on hyvä huomioida, että oikeuksien selvittäminen esimerkiksi kansainvälisiltä oikeudenhaltijoilta voi viedä aikaa tai oikeudenhaltijoita ei ole mahdollista tavoittaa. Tuotannossa on myös hyvä varautua, että oikeudenhaltija / -haltijat eivät myönnä lupaa kappaleen käyttöön. Mieleisen musiikin saamiseksi on myös hyvä miettiä valmiiksi sisältöön muita sopivia vaihtoehtoja.

Kun liität musiikkia osaksi liikkuvaa kuvaa kuten esimerkiksi tv-ohjelmaa, mainosta, dokumenttia tai elokuvaa, tarvitset luvan musiikin synkronointiin (”synkkaan”).

Synkronoinnista ja kopioinnista käytetään myös nimiä ”tallentaminen”, ”tallennus” tai ”mekanisointi”.

Sinun tulee hankkia synkronointilupa :

1. Aina teoksen eli musiikin sävellyksen, sanoituksen ja sovituksen käyttöön.

Sisältötyypistä (onko kyse esimerkiksi dokumenttielokuva vai draamasarja) ja maantieteellisestä esitysalueesta riippuen luvan myöntää teoksen tekijä(t), kustantaja(t) tai NCB.

2. Siinä tapauksessa äänitteen käyttöön, jos käytät teoksesta tehtyä valmista levytystä .

Sisältötyypistä ja maantieteellisestä esitysalueesta riippuen luvan myöntää levy-yhtiö (äänitetuottaja) tai Gramex.

Jos siis käytät musiikista tehtyä olemassa olevaa äänitettä, tarvitset synkronointiluvan (eli lisenssin) sekä teoksen että äänitteen käyttöön. 

Jos tuotanto saa elokuvateatterilevityksen, tuottajan tulee hankkia synkronoinnin lisäksi Teostolta lupa esityskopioiden valmistamiseen maksamalla elokuvien kopiokorvaus.

Catch-up ja netti-tv ovat vanhoja termejä, joilla tarkoitetaan perinteisten tv-kanavien omia striimauspalveluita, kuten Areenaa, Katsomoa tai Ruutua.

Termit ovat vanhentuneet, eivätkä ole enää yleisesti käytössä.

Jos kyse ei ole selkeästi tunnistettavasta kappaleesta vaan näppäilystä, testailusta tai satunnaisista soinnuista, musiikin käyttöön ei tarvita lupaa eikä käyttöä tarvitse raportoida.

Jos kappale on tunnistettavissa, vaikka sitä soitettaisiin epävireisesti, sen käyttöön tarvitaan lupa ja se tulee raportoida.

Mikäli kuuluva ääni soi todella vaimeasti ja sotkeutuu muuhun äänimaisemaan tai kyseessä on basson jytinä ja jumputus, synkronointilupaa ei tarvita eikä ”jumputusta” tarvitse raportoida.

Lähtökohtaisesti kaikkeen musiikin käyttöön tulee hankkia lupa. Jotkin kappaleet ovat tunnistettavissa heti ensi sävelistä lähtien, esimerkiksi kappale “Eye of the tiger”.

Sitaattioikeuden käytöstä ei valitettavasti ole mahdollista antaa yleispätevää neuvoa. Laki ei aseta ”alarajaa”, jonka alle jäävä musiikinkäyttö olisi rajoituksen piirissä. Musiikin käyttöä sitaattina tulee arvioida tapauskohtaisesti laissa asetettujen kriteereiden valossa.

MFN (Most-Favored Nation) on periaate, jota saatetaan toisinaan käyttää musiikkiteollisuuden sopimuksissa varmistamaan, että osapuolet saavat vähintään yhtä suotuisat ehdot, kuin muille vastaaville osapuolille tarjotaan. Musiikkioikeuksien osalta MFN perustuu ajatukseen, että teosoikeudet ja äänite- eli master-oikeudet olisivat yhtä arvokkaita.  

Esimerkiksi, jos kustantaja hinnoittelee teoksen käytön hinnaksi 1000e ja tarjouksen perässä mainitaan ”MFN” ja ääniteoikeuksien osalta käytön hinta olisi 1500e, kustantajan maininta ”MFN” nostaa kustantajan hinnan myös 1500 euroon. Eli lopullinen käytöstä pyydettävänä summa tarkistetaan aina korkeimman hinta-arvion mukaan.

MFN klausuulilla pyritään varmistamaan, että kustantajalla (tai vastaavasti levy-yhtiöllä, mikäli master oikeuksien hinta on tiedossa ensin) on mahdollista tarkistaa hinta-arviota sen jälkeen, kun molemmat hinnat ovat tuotantoyhtiön tiedossa. 

Tuotantoyhtiön asiaksi jää pitää molemmat oikeudenhaltijat tietoisina hintakeskustelusta eri osapuolten välillä.

Hanki lupa musiikkivideon käyttöön Gramexilta tai oikeudenomistajalta.

Äänite (Levy-yhtiö / äänitetuottaja) 

Gramex ei lisensoi karaokeäänitteiden synkronointia vaan lupa käyttöön tulee pyytää suoraan karaokemateriaalin tuottajalta. Mikäli toteutatte taustanauhan itse, tulee käytöstä ja mahdollisista korvauksista sopia taustanauhan tekijöiden kanssa. 

Netti on täynnä eri karaoketaustoja. Mikäli päädyt käyttämään verkosta löytämääsi taustaa, varmista, että hankit sen tekijänoikeuksia noudattaen.

Teos (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kääntäjä)

Jos teoksen tekijänoikeus on vielä voimassa, teoksen synkronointioikeudet hankitaan normaaliin tapaan.

Esimerkiksi:

– Tv- ja elokuvafestivaaliesityksiä varten Ncb:ltä.

– Elokuvateatteriesityksiä varten musiikin tekijältä itseltään tai kustantajalta.

Jos teoksesta tehdään karaokekohtaukseen uusi sovitus. kannattaa varmistaa, tarvitsetko oikeudenhaltijalta luvan sovitukseen.

Uuden sovituksen kriteeristön löydät täältä täältä.

Jos musiikin tekeminen on itselle vierasta, suosittelen kääntymään Teoston musiikkiasiantuntijan tai äänisuunnittelijan puoleen, varmistaaksesi ylittyykö sovituskynnys (musiikkiasiantuntija@teosto.fi). Jos sovituslupa tarvitaan, hankitaan se kappaleen musiikkikustantajalta, tekijältä tai edesmenneen tekijän perikunnalta.

Mikäli kohtauksessa halutaan näyttää myös laulun sanat esimerkiksi tv-ruudulla, on tähän hankittava myös teoksen graafiset oikeudet. Lupa graafisiin oikeuksiin tulee kysyä aina tekijältä tai hänen kustantajaltaan, edesmenneen tekijän osalta hänen perikunnaltaan. Teostolla ei ole valtuutta myöntää kyseistä lupaa.

Kyllä tarvitsee. Tekijänoikeus syntyy, kun sävelteos on luotu – sillä ei ole merkitystä, onko musiikki julkaistu vai ei.

Jos musiikin tekijät (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja) eivät ole Teoston tai muiden tekijänoikeusjärjestöjen asiakkaita, demolla olevan musiikin käytöstä sovitaan suoraan tekijöiden kanssa.

Jos tekijät ovat Teoston tai jonkun muun maan tekijänoikeusjärjestön asiakkaita, lupa hankitaan tuotantotyypistä ja tuotannon esitysalueesta riippuen joko NCB:ltä tai tekijältä tai hänen kustantajaltaan.

Äänitteen osalta demon käyttöön hankitaan lupa suoraan oikeudenomistajilta, eli levy-yhtiö tai mahdollinen/mahdolliset muut tuottajat.

Säveltäjän kannattaa yleensä olla Teoston tai jonkun muun tekijänoikeusjärjestön asiakas.

Asiakkaaksi liittymisen jälkeen säveltäjän tulee aina tehdä Teoston verkkopalvelussa teosilmoitukset kaikista säveltämistään musiikkiteoksista. Ohje teosilmoituksen täyttämiseen löytyy täältä.

Säveltäjän kannattaa huolehtia myös siitä, että cue sheetille päätyvät teostiedot (kappaleiden nimet ja tekijä(t)) vastaavat teosilmoituksen tietoja. Huom! Av-alalla cue sheetistä puhutaan usein “Teostorapsana”, jota ei tule sekoittaa teosilmoitukseen.

Jos cue sheetillä olevat musiikkiteosten nimet poikkeavat teosilmoitusten nimistä, tuotannon esittäjien (esimerkiksi tv-kanava tai VOD-palvelu) Teostolle toimittamia esitysraportteja ei voida kohdistaa oikeille musiikkiteoksille, jolloin musiikin tekijän korvaukset voivat jäädä saamatta tai viivästyä.

Jos säveltäjä haluaa tehdä tuotantoyhtiön kanssa musiikistaan itsehallinnointisopimuksen eli myöntää musiikkinsa käyttöön tapauskohtaisen käyttöluvan, hänen on tehtävä teosilmoituksen lisäksi Teostolle erillinen itsehallinnointi-ilmoitus. Lisätietoa av-tuotantojen musiikin itsehallinnoinnista löydät Teoston nettisivuilta.

Itsehallinnointi tarkoittaa, että säveltäjä ja / tai sanoittaja voi itse halutessaan myöntää luvan musiikkinsa käyttöön tietyssä av-tuotannossa ja sopia hinnan musiikkinsa käytölle. Itsehallinnointi edellyttää kuitenkin aina sitä, että siitä ilmoitetaan Teostolle erikseen ennen tuotannon julkaisua.

Lue lisää musiikin oikeuksien hallinnoinnista TeostonMediamusiikin säveltäjille -sivuilta.

Musiikin käyttö, esittäminen ja levittäminen -termejä käytetään usein päällekkäin ja sekaisin.

”Käyttö”-sana on laaja ylätason termi, jota voidaan käyttää esittämisen lisäksi myös esimerkiksi av-sisällön tuotantovaiheessa tehtävästä musiikin synkronoinnista.

”Esittäminen” sen sijaan tarkoittaa aina nimenomaan musiikin tai musiikkia sisältävän av-tuotannon esittämistä. ”Levittäminen” ja ”kaupallinen levittäminen” tarkoittaa av-sisällön jakelua tai välittämistä sen varsinaiselle esittäjälle kuten elokuvateattereille tai tv-kanaville.

Julkista esittämistä/käyttöä on yleisesti ottaen kaikki muu, paitsi lähimmässä perhe- ja ystäväpiirissä tapahtuva musiikin tai musiikkia sisältävän av-tuotannon esittäminen läsnä olevalle yleisölle esimerkiksi elokuvateatterissa tai festivaaleilla.

Av-sisältöjen levittämiseen ei tarvita erillisiä lupia, mutta koska levitettävät/jaeltavat sisällöt on tarkoitettu julkiseen esittämiseen ja/tai kopioiden tekemiseen, niihin on hankittava musiikin käyttöluvat.

Julkiseen esittämiseen tarkoitettuihin av-sisältöihin on aina hankittava musiikin käyttöluvat sekä synkronointia, kopioiden valmistamista, että esittämistä varten. Synkronointi- ja kopiointiluvat hankkii sisällön tuottaja, esitysluvan hankkii sisällön esittäjä.

Yksityistä esittämistä/käyttöä on musiikin tai musiikkia sisältävän av-tuotannon esittäminen pienelle, suljetulle perhe- tai ystäväpiirille. Yksityiseen esittämiseen tarkoitettuihin av-sisältöihin ei tarvita mitään musiikinkäyttölupia.

Kaupallinen käyttö on yleensä markkinointia, mainontaa tai muuta myynninedistämistoimintaa, jolla em. toimenpiteiden tekijä tavoittelee taloudellista hyötyä itselleen. Yritysten toiminta on aina kaupallista, mutta myös yksityishenkilöt kuten esimerkiksi some-vaikuttajat voivat tehdä kaupallista toimintaa.

Ei-kaupallinen käyttö ei yleensä tähtää suoraan taloudelliseen hyötyyn, vaan se voi olla esimerkiksi tietosisältöä tai vaikkapa hyväntekeväisyyteen liittyvää. Ei-kaupallisia toimijoita ovat esimerkiksi erilaiset yhdistykset ja julkisyhteisöt, kuten kunnat ja kaupungit.

Musiikin käyttölupien osalta ratkaisevaa on se:

– Onko musiikin tai musiikkia sisältävän av-tuotannon käyttö tai esittäminen julkista vai yksityistä?

– Millaisesta sisällöstä tai tuotantotyypistä on kyse?

– Missä sisältöä tullaan esittämään?

Teoksen osalta (sävellys, sanoitus ja sovitus) voit yksityishenkilönä käyttää musiikkia vapaammin netissä ja somessa. Katso lupatarvetta selventävä infograafi.

Jos kuitenkin tuotat lyhytelokuvan tarjottavaksi ja esitettäväksi esimerkiksi elokuvafestivaaleilla, tarvitset musiikin käyttöön erillisen luvan – joko NCB:ltä tai suoraan oikeudenomistajalta, riippuen siitä on kyse pohjoismaisesta teoksesta ja/tai missä maassa festivaalit järjestetään.

Äänitteen osalta tarvitset lyhytelokuvaasi luvan joko Gramexilta tai levy-yhtiöistä myös yksityishenkilönä.

Tunnettu musiikki ja katalogimusiikki eroavat toisistaan ensisijaisesti tunnettuuden, käyttötarkoituksen, lisensoinnin ja kustannusten osalta.

Tunnettu musiikki tarkoittaa kappaleita, jotka on julkaistu laajasti yleisölle ja jotka kuuluvat usein artistien tai yhtyeiden omiin levyjulkaisuihin. Näitä kappaleita soitetaan radiokanavilla, ne ovat tuttuja suuren yleisön keskuudessa ja usein niihin liittyy vahvoja tunnesiteitä tai kulttuurista merkitystä.

Katalogimusiikki on musiikkia, jota ei ole tarkoitettu kuluttajamarkkinoille tai artistibrändäykseen, vaan käytettäväksi taustamusiikkina erilaisissa tuotannoissa. Tätä musiikkia kutsutaan myös tuotantomusiikiksi tai kirjasto-/arkistomusiikiksi, ja se on usein saatavilla erilaisista musiikkikirjastoista tai -palveluista. Sävellykset tehdään usein neutraaleiksi ja tunnelmaa tukeviksi, eikä niillä ole samanlaista kulttuurista tai emotionaalista painoarvoa kuin tunnetulla musiikilla.

Geoblokkaus eli alueellinen esto tarkoittaa käytäntöä, jossa pääsy verkkosisältöön tai online-palveluun estetään käyttäjän maantieteellisen sijainnin perusteella. Rajoitus toteutetaan käyttäjän IP-osoitteen avulla, jonka perusteella palvelu tunnistaa, mistä maasta tai alueelta käyttäjä yrittää sisältöä katsoa. Mikäli sisältö ei ole sallittu kyseisen IP:osoitteen alueella, palvelu estää sen sisällön näyttämisen.

Geoblokkauksen taustalla on yleensä eri tekijänoikeus- ja jakelusopimukset ja / tai alueelliset rajoitukset. 

Mikäli lisensoit musiikkia NCB:n kautta Suomeen ja muihin Pohjoismaihin, sisältää kyseinen lupa oikeuden musiikin käyttöön myös Pohjoismaihin geoblokatuissa online-palveluissa.

Huomioithan, että mikäli julkaiset sisältöä YouTubessa, voit rajoittaa videoiden näkyvyyttä tietylle alueella vain, mikäli edustat tiettyä YouTuben asiakasprofiilia (esimerkiksi YouTube Content ID -kumppanit kuten suuret levy-yhtiöt). Tavallinen käyttäjä ei voi suoraan rajoittaa videon näkyvyyttä aluekohtaisesti.

Mikäli olet lisensoimassa musiikkia, etkä tarkallaan tiedä mille alueella sinun tulisi käyttö sopia, suosittelemme olemaan suoraan yhteydessä sisällön tilanneeseen tahoon, jakelijaan tai kanavaan. Jakelusta vastaava taho ja osaa parhaiten kertoa, missä maissa tai alueilla ohjelma on katsottavissa.

Portabiliteetti: EU sääntöjen mukaan esimerkiksi suoratoistopalvelujen tulee tarjota käyttäjilleen pääsy heidän tilaamaansa ja maksamaansa sisältöön, vaikka he matkustaisivat toiseen EU-maahan. Tämä mahdollistaa sen, että käyttäjä (palvelun tilaaja) voi käyttää samaa sisältöä myös rajojen ulkopuolella ilman lisärajoituksia esimerkiksi lomamatkan aikana. 

Portabiliteetti ei laajenna sisällön alkuperäistä jakelualuetta.

Yhteistuotannon eri osapuolet eli osatuottajat sopivat keskenään tarvittavien käyttölupien hankkimisesta ja kustannusten jakamisesta.

Toisin sanoen tuottajat päättävät keskenään, kuka heistä vastaa olemassa olevan musiikin clearauksesta, tilausmusiikin säveltäjän palkkiosta sekä synkronointiin ja esityskopioihin liittyvistä luvista ja korvauksista.

Arkistomateriaalissa esiintyvät muusikot

Materiaalista ja sen oikeudenhaltijasta riippuen, materiaalissa soittavat muusikot voivat olla oikeutettuja korvaukseen materiaalin uudelleen hyödyntämisen osalta.

Selvitettävä on, kattavatko muusikoiden alkuperäiset esiintymissopimukset uuden käyttötarkoituksen (mikäli uudessa käytössä kyseessä on esimerkiksi eri ohjelma tai jakelukanava).

Mikäli ensitallennus on koskenut pelkkää tv-käyttöä, Suomen Muusikkojen Liitolta löytyy muusikkokohtainen tariffi jälkikäytöstä ja uusinnoista.

Lisäksi on hyvä muistaa ja kunnioittaa muusikoiden ja artistin moraalisia oikeuksia, kuten oikeutta tulla mainituksi ja siihen, ettei esitystä käytetä halventavassa yhteydessä.

Huom! Muistathan tarkistaa myös käyttöluvan kyseiseen arkistomateriaaliin esimerkiksi sen alkuperäiseltä tuotantoyhtiöiltä tai kanavalta. 

Teos (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kääntäjä) 

Teoksen tekijänoikeus on voimassa tekijöiden elinajan sekä vielä 70 vuotta tekijöiden kuolinvuoden päättymisen jälkeenkin. Jos tekijänoikeus on vielä voimassa, lupa myös arkistomateriaalissa käytettyjen teosten käyttöön tulee hankkia tuotantotyypistä ja tuotannon maantieteellisestä esitysalueesta riippuen joko NCB:ltä tai musiikin tekijöiltä tai heidän kustantajiltaan.

Ei katsota. Alku- ja lopputunnuskäytöksi katsotaan sekä teoksen että äänitteen osalta käyttö, jossa musiikki toistuu samanlaisena useamman jakson alussa ja/tai lopussa.

Kysymyksessä kuvattu musiikki raportoidaan tarvittaessa tausta- eli background musiikkina.

Teos (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kääntäjä)

Mikäli tuotat ja julkaiset lyhytelokuvan pelkästään YouTubeen ja olet yksityishenkilö, sinun ei tarvitse teoksen osalta hankkia lupaa musiikin synkronointiin: Teostolla ja YouTubella on sopimus, jonka puitteissa yksityishenkilöiden luvat ovat teosten osalta kunnossa. Teoston ja YouTuben sopimus kattaa myös YouTube-upotukset eli linkki elokuvaan voi olla myös muulla alustalla, kunhan varsinainen esitys on YouTubessa.

Jos tuotat ja julkaiset lyhytelokuvan myös muualle kuin YouTubeen tai olet yrityksen tai yhteisön edustaja, tarvitset luvan teoksen käyttöön eli musiikin liittämisen videoon. Lupa haetaan NCB:ltä.

Tämän infograafin avulla voit katsoa missä tilanteessa sinun tulee hankkia lupa. Jos tarvitse luvan, infograafissa on linkit Teoston eri lupiin, jotta voit tutustua niihin.

Äänite (Levy-yhtiö / äänitetuottaja)

Yksityishenkilönä voit käyttää musiikkia osana YouTubessa julkaistavia ei-kaupallisia videoita, koska useimmat levy-yhtiöt ovat sopineet YouTuben kanssa äänitemusiikin käytöstä. Jos levy-yhtiö ei ole tehnyt sopimusta ja antanut lupaa äänitteen käyttöön, YouTube saattaa blokata tai poistaa videon palvelusta.

Jos sen sijaan julkaiset YouTubessa videon yrityksen tai yhteisön tilillä, tulee lupa äänitteen käyttöön aina hankkia suoraan oikeuksien omistajilta eli useimmiten levy-yhtiöiltä.

Gramex ei myy lupia äänitteiden käyttöön YouTubessa.

***

AV Music suosittelee, että aloitat musiikkioikeuksien hankkimisen (clearaamisen) tuotannon suunnitteluvaiheessa tai viimeistään ennakkotuotannon aikana, jotta saat hoidettua lyhytelokuvasi sisältämän musiikin käyttöluvat ajoissa kuntoon. Tällä varmistat, etteivät puuttuvat luvat ole este elokuvasi julkaisulle YouTubessa.

Kun kustantaja ilmoittaa hinnan, joka perustuu “100 % teokseen”, se tarkoittaa, että summa koskee koko teosta kokonaisuudessaan.

Jos teoksella on useampi tekijä, he sopivat keskenään, miten teoksesta maksettavat rojaltit jaetaan. Tätä kutsutaan tekijöiden omistussuhteeksi tai prosenttijaoksi. Jako perustuu tekijöiden yhteiseen sopimukseen, joka rekisteröidään esimerkiksi Teostolle.

Jos teoksella on vain yksi tekijä, hänen osuutensa teoksesta on 100 %.

Jos teoksella on esimerkiksi neljä tekijää, jotka ovat sopineet tasajaosta, heidän osuutensa on 25 % per tekijä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos kustantaja edustaa yhtä neljästä tekijästä ja ilmoittaa hinnaksi 1000 euroa (100 % teoksesta), kustantaja laskuttaa vain oman osuutensa mukaisesti eli 25 % = 250 euroa.

On hyvä huomioida, että tekijöiden väliset prosenttijaot eivät ole julkista tietoa. Mikäli teoksella on useita eri oikeudenhaltijoita, tuottajan kannattaa erikseen varmistaa jokaisen oikeudenhaltijan kohdalla, mikä on heidän osuutensa ja laskutuksensa peruste sekä perustuuko heidän tarjous”100 %” teoksen oikeuksista.

Musiikin käyttölupaan ja käytöstä maksettavat korvaukset riippuvat tuotannon:

– Tuotantotyypistä (elokuva, dokumentti, lyhytelokuva tms.).
– Jakelutavoista (tv, festivaalit, elokuvateatteri, some jne.).
– Jakelualueesta (Suomi, pohjoismaat, maailma tms.).

Myös sillä onko kyseessä:

– Suomalainen tuotantoyhtiö.
– Pohjoismainen teos vai ei.
– Suomessa äänitetty kappale vai ei.

On merkitystä tuleeko lupa hankkia järjestöiltä vai suoraan oikeudenhaltijoilta.

Järjestön kautta lisensoitavat tilanteet voit tarkistaa NCB:ltä, Gramexilta ja Teostolta. Mikäli, et löydy tilanteeseesi sopivaa käyttölupaa tai olet tuottamassa kaupalliseen levityksen (esim. elokuvateatterilevitys) saavaa tuotantoa tai mainosta ole yhteydessä suoraan oikeudenhaltijoihin.

Ääniteoikeuksien osalta, voit lähtökohtaisesti aina hankkia luvan suoraan äänitteen tuottajalta (esimerkiksi levy-yhtiöt).

Hyvä muistaa, että järjestöt toimivat oikeudenhaltijoiden valtuuttamana eli ne eivät ole erillisiä, oikeudenhaltijoiden kanssa kilpailevia tahoja.

Voit hankkia Gramexilta oikeudet käyttää musiikkivideota (=kuvallinen musiikkitallenne) osana av-tuotantoa. Hanki oikeudet osoitteesta avinfo@gramex.fi.

Gramexin kautta hankitulla luvalla voit käyttää kotimaista tai ulkomaista musiikkivideota osana av-teosta, jota esitetään vain Suomessa televisiossa tai lähettäjäyhtiön verkkopalvelussa. Musiikkivideon käyttölupa on saman hintainen kuin äänitteen. Muusta jakelusta tulee sopia suoraan musiikkivideon tuottajan kanssa.

Tämän lisäksi tuotannon esittäjän tulee huolehtii musiikkivideon esityskorvauksia.

Teoksen (kappaleen sävellys, sanoitus ja sovitus) osalta lupa hankitaan normaalisti NCB:ltä tai oikeudenhaltijalta riippuen tuotannosta.

Gramex / ääniteoikeudet

Mikäli sinulla tulee tarve laajentaa aikaisemmin ostamasi käyttöluvan maantieteellistä aluetta maailmanlaajuiseksi, ota yhteyttä Gramexiin avinfo@gramex.fi.

Gramex voi myöntää maailmanlaajuiset käyttöluvat kotimaisille äänitteille, jotka löytyvät Gramexin verkkokaupasta . Luvan laajentaminen maksaa Käyttöön vain Suomessa -luvan ja Käyttöön maailmanlaajuisesti -luvan hintojen erotuksen verran.

NCB / teosoikeudet

Mikäli sinulla tulee tarve laajentaa aikaisemmin ostamasi käyttöluvan maantieteellistä aluetta pohjoismaiden ulkopuolelle, ota yhteyttä NCB:n asiakaspalveluun av.fi@ncb.dk.

NCB voi myöntää käyttöluvan pohjoismaisiin teoksiin pohjoismaiden ulkopuolelle lyhytelokuviin, dokumentteihin ja tv-ohjelmiin. NCB voi myöntää käyttöluvan ulkomaisiin teoksiin vain Pohjoismaissa tapahtuvan levityksen osalta.

HUOM! Jos draamasarja julkaistaan myös Pohjoismaiden ulkopuolella, kaikki musiikki on lisensoitava suoraan oikeudenhaltijoilta.

Voit hyödyntää AV Musicin valmista lomakepohjaa (Englannin kielinen versio tästä).

Oikeudenomistajia auttaa, mikäli pystyt kuvaamaan mahdollisimman tarkasti, miten heidän edustamaansa kappaletta tultaisiin käyttämään osana av-sisältöä. Esimerkiksi käytetäänkö kappaletta kohtauksen taustalla, onko kyseessä diegeettinen käyttö (jossa musiikki on osa tarinamaailmaa niin, että sisällössä esiintyvät voivat itse sen myös kuulla) vai ei tai halutaanko kappaletta käyttää alku- tai lopputunnuksena.

Näiden tietojen pohjalta oikeudenhaltija arvioi mitä ”roolia” kappale sisällössä ”esittää”. Esimerkiksi kuuluuko kappale ”radiossa” taustalla päähenkilöiden käydessä intensiivistä keskustelua vai siivittääkö kappale elokuvan montaasikohtausta nostaen tarinaa uudelle tasolle.

Kaikkea tietoa ei luonnollisesti ole mahdollista heti antaa, mutta alustavakin tieto vie asiaa eteenpäin.

Suoralisensoinnissa musiikin käytöstä ja siitä maksettavasta korvauksesta tulee sopia ja neuvotella suoraan oikeudenomistajien kanssa niin teos- kuin ääniteoikeuksien osalta.

Tuotantotyypistä ja jakelutavoista riippuen, käyttöluvan sävelteoksiin ja äänitteisiin myöntää joko tekijänoikeusjärjestöt NCB ja Gramex (ts. oikeudenhaltijat ovat valtuuttaneet järjestöt sopimaan asian heidän puolestaan) tai kustantajat, tekijät ja levy-yhtiöt.

Esimerkki suoralisensointiprosessista. Huomioitavaa, että tekijöiden määrä vaihtelee sävelteoksittain.
Esimerkissä on kuvattu eri skenaariot, joissa tekijä (säveltäjä, sanoittaja tai sovittaja) voi olla kustannettu tekijä, kustantamaton tekijä tai oikeuksia edustava perikunta.

Tekijänoikeusjärjestöt Teosto/NCB ja Gramex edustavat käytännössä samaa musiikkia kuin kustantajat, tekijät ja levy-yhtiöt.

Oikeudenhaltijat ovat antaneet Teostolle, NCB:lle ja Gramexille valtuuden myöntää käyttölupia heidän edustaman musiikin käyttöön tietyissä tapauksissa. Ero liittyy siis tapaan, jolla luvat myönnetään.

Suoralisensoinnissa luvat haetaan suoraan oikeudenhaltijoilta tapauskohtaisesti, mutta molemmissa malleissa kyse on samoista teoksista ja oikeuksista.
Voit tutustua suoralisensointiprosessiin tästä.

Cue sheet pohjat ovat usein Excel-pohjaisia ja termien lisätiedot selitetään tiedoston välilehdillä.

Musiikin käyttöön ja raportointiin liittyy monta erilaista termiä. Välillä eri termit voivat kuitenkin tarkoittaa käytännössä samaa asiaa.

Oheisen painikkeen takaa löydät tarkemmat selitykset siitä, mitä eri termit tarkoittavat ja missä niitä muun muassa käytetään.

Lisäksi taulukosta löytyy vinkkejä, mistä esimerkiksi ISRC-koodin voi löytää tai mistä muita tietoja voi etsiä.